Et varro minua
kuin aattoillan hirsikirkko
vaan annat oottaa, minä
kääntelen sivuja,
katselen kirjaimia ja
annan ajan ottaa.
Näin kirjoittaa nimimerkki ”Lapin klöntti” rakkausrunossaan.
Miesten into runoilla rakkaudesta yllätti sodankyläläisen Pienen runofestivaalin järjestäjät, jotka pyysivät ihmisiä lähettämään rakkausrunoja.
Runoja saapui yli 25, ja monet niistä ovat lappilaisten miesten käsialaa.
– Saimme runoja myös kuumemmasta, spicystä rakkaudesta, kertoo festivaalin taiteellinen johtaja, runoilija ja sanataideohjaaja Uni Ojuva.
Hän arvelee, että miehet innostuivat rakkausrunoilusta siksi, että runoudessa on yhtäaikainen mahdollisuus paljastaa ja peittää itsensä ja ajatuksensa.
– Runoushan on oikeastaan rakkauden ikiaikainen kieli. Joskus on helpompi pukea suuri, kaikkivoipainen, pakahduttava tunne vertauskuvien muotoon. Sitä kautta tunteesta tulee itsellekin ehkä ymmärrettävämpi.
Ojuva pohtii, että runouden avulla voi opetella esimerkiksi tunnetaitoja.
Sanataideohjaajana hän on huomannut, että ihmiset, jotka eivät ole aikaisemmin runoja kirjoittaneet, voivat innostua niistä, koska runoissa voi käsitellä omaa henkilökohtaista maailmaansa.
Uni Ojuva arvelee tietävänsä, miksi miehet innostuivat rakkausrunojen kirjoittamisesta:
Kaukaisin runoista tuli Espanjasta
Festivaalia järjestävän Puhu jänikselle ry:n sähköpostilaatikkoon saapui runoja Lapin lisäksi muualtakin Suomesta ja jopa ulkomailta. Kaukaisin tuli Espanjasta saakka.
Ojuvan mukaan lähetetyissä runoissa rakkauden kirjo on laaja. Kuumaan, eroottiseen runouteen lukeutuu esimerkiksi lemmenloitsu.
Mukana on runoja esimerkiksi äidille tai vastasyntyneelle lapselle. On ikiaikaista kaipuuta, kumppanuutta ja ihastusta. Eräs pariskunta kirjoitti runonsa yhdessä.
Vaikka runoudesta ei muuten perustaisikaan, monia koskettavat rakkausrunot. Uni Ojuva perustelee rakkausrunojen vetovoimaa niiden erityislaatuisuudella.
– Itse tykkään lukea rakkausrunoja, joissa on sellaisia yksityiskohtia, joista näkyy suuri tunne. Haluan, että runossa on kauneutta mutta myös haurautta ja jonkinlaista säröä, joka liittyy rakkauteen, Ojuva kuvailee.
Rakkaus on universaali runouden aihe
Rakkaus on luonteva aihe runoudelle.
– Rakkaus on universaali runojen aihe. Ensimmäinen runo, joka on kirjoitettu, on varmaankin ollut rakkausruno. Rakkaudesta on luontevinta puhua runon keinoin, Ojuva sanoo.
Alun perin suunnitelmissa oli runokilpailu, mutta ajatus muuttui matkan varrella, sillä järjestäjät kokivat, että kilpailuasetelma ei sovi festivaalin henkeen.
Nimi ”Pieni runofestivaali” kertoo tapahtuman luonteesta.
– Ajattelimme, että pienuus on oikeastaan omaehtoista tekemistä. Ja toisaalta runoudessakin pieni nimenomaan on tärkeää. Kutsumme ihmisiä yksityiskohtien, tarkkojen havaintojen ja hiljaisten hetkien ääreen. Näistä pienistä yksityiskohdista sitten siroaa koko maailma, Ojuva kuvaa.