Omistamme naistenpäivän patriarkaatin vastaiselle kamppailulle

Suomessa naistenpäivä on totuttu näkemään lähinnä kaupallisena ja naisia romantisoivana päivänä, jolloin naisoletetuille ostetaan lahjoja. Naistenpäivä on monien muiden juhlapäivien tavoin taivuteltu kapitalismin hampaissa vain yhdeksi uudeksi syyksi kuluttaa ja ostaa lisää, vaikka sen juuret ovat työväenluokkaisten naisten kamppailuissa.

Lisäksi naistenpäivänä esiin tuotu feminismi usein sortuu liberaaliin kapeakatseisuuteen, eli esimerkiksi siihen, että valkoisten, vammattomien, heteroiden tai ylä- ja keskiluokkaisten naisten saavuttamat edut olisivat samat kaikille naisille. Lahjoja ostamalla ei voi saavuttaa vapautta, poistaa patriarkaalisuutta tai naisoletettuihin kohdistuvaa väkivaltaa. Tänään haluamme puhua niistä syistä, miksi patriarkaatti pitää purkaa, ja juhlia sitä voimaa, vapautta ja rakkautta, joiden täyttämää uutta maailmaa yhdessä rakennamme.

Väärinsukupuolittaminen - keitä juhlimme naistenpäivänä?

Aloitetaan perusasioista: transnaiset ovat naisia. Muunsukupuoliset eivät ole naisia. Osa muunsukupuolisista voi kokea ajoittaista tai jonkinasteista yhteyttä naiseuteen, mutta eivät läheskään kaikki - muunsukupuoliset ovat hyvin moninainen ryhmä.*

Naistenpäivä on oivallinen ja tärkeä päivä purkaa patriarkaattia ja juhlia kamppailua yhdessä, mutta on tärkeää miettiä kenestä puhumme ja kenelle osoitamme huomiota päivänsankareina, sillä naistenpäivä on monelle muunsukupuoliselle vain ikävä ja ahdistava sarja väärinsukupuolittamisia, kun muut tunkevat heitä ilman suostumusta väärään kategoriaan, naiseuteen.

Monilla muunsukupuolisilla, erityisesti syntymässä naisiksi määritellyillä, on naisten kanssa samanlaisia kokemuksia patriarkaalisesta sorrosta, mutta se ei tee heistä naisia - muunsukupuolisten liittäminen naistenpäivään ei siis ole oikea ratkaisu. Osa muunsukupuolisista voi kokea yhteyttä naiseuteen ja/tai naistenpäivään, mutta eivät kaikki - olkaamme siis varmoja, että emme tee oletuksia muiden sukupuolesta ja juhlimme naistenpäivänä vain ihmisiä, jotka haluavat tulla juhlituksi naistenpäivänä. Patriarkaattia voi purkaa vain kunnioittamalla muita ja näkemällä kanssaihmisemme - väärinsukupuolittaminen ei tee näistä kumpaakaan.

* Käytämme tässä muunsukupuoliset-termiä kattoterminä kaikille ei-binäärisille ihmisille.

Naistenpäivänä nostetaan esiin feministisiä kamppailuja

Naistenpäivä on osa historiallista jatkumoa feminististen kamppailujen ketjussa. Haluamme osoittaa solidaarisuutemme kaikille, jotka kamppailevat patriarkaattia vastaan. Näemme oman kamppailumme osana historian jatkumoa ja suhteessa toisiin kamppailuihin.

Kunnioitamme syvästi esimerkiksi alkuperäiskansojen naisten ja muunsukupuolisten ja muiden ei-binääristen ihmisten kamppailua patriarkaattia vastaan eri puolilla maailmaa. Kaikilla patriarkaatin vastaisilla kamppailuilla on myös omat tapansa käsitteellistää ja sanoittaa kamppailujensa sisältöjä, eikä feminismi esimerkiksi ole määre, jota kaikissa kamppailuissa käytetään. Kamppailu patriarkaalisuutta vastaan on kuitenkin yhteinen ja jaettu, vaikka olosuhteet, ongelmat ja käsitteet vaihtelevatkin.

Yksi meitä inspiroineista kamppailuista sijaitsee Pohjois-Syyriassa. Rojavassa vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän, demokraattisen konfederalismin, yksi kolmesta peruspilarista on nimenomaan naisten vapaus. Rojavan naisten autonomiset rakenteet ja vapautta prioriteettinä pitävät järjestäytymistavat yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, analyysi kansallisvaltion kytköksistä seksismiin sekä naisten aseelliset YPJ-joukot ovat inspiroineet feministisiä kamppailuja ympäri maailman.

Naisviha johtaa väkivaltaan

Suomea pidetään niin sanottuna tasa-arvon mallimaana, mutta naisoletettuna eläminen Suomessa tarkoittaa muun muassa EU:n toiseksi korkeinta väkivallan uhkaa lähisuhteissa. Mustia ja muita rodullistettuja naisia kohdellaan Suomessa usein varsin brutaalisti arjessa. Vammaisuus lisää väkivallan kohteeksi joutumisen todennäköisyyttä. Karut tilastot kertovat jostain syvemmästä. Naisiin kohdistuva väkivalta juontaa juurensa patriarkaalisista sosiaalisista normeista, jotka ovat meissä kovin syvässä ja kietoutuvat moniin arkipäiväisiin tilanteisiin. Patriarkaalisuus on purettava, jotta naisoletettuja ei nähtäisi vain resursseina tai hierarkiassa alapuolella olevina, joita miehet voivat kohdella väkivaltaisesti tai heistä hyötyen.

Naisoletettuihin kohdistuva väkivalta tapahtuu useimmiten kotona tai työpaikalla. Lähisuhdeväkivaltaa pidetään edelleen useasti yksityisasiana, vaikka lähisuhdeväkivallan taustalla ovat yhteiskunnalliset ongelmat ja asenteet, kuten naisviha ja patriarkaalisen järjestyksen hyväksyminen. Väkivallan uhreja myös usein syyllistetään tai kyseinalaistetaan, jos he jäävät väkivaltaiseen lähisuhteeseen, sen sijaan että vaadittaisiin tilille ja vastuuseen väkivallan tekijää, valtaosassa tapauksissa miestä.

Valkoisuus ja rodullistaminen - vastuu rasismista on valkoisilla

Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista. Suomi on myös EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Useampaan kuin yhteen vähemmistöön tai marginalisoituun ihmisryhmään kuuluminen lisää syrjinnän määrää ja väkivallan riskiä. Siispä rodullistettujen naisten asema on Suomessakin valkoisia naisia hankalampi ja heikompi. Suomen valtio ei myöskään tunnusta kolonialistista suhdettaan Saamenmaahan, vaan jatkaa saamelaisiin kohdistuvan rasismin suojelua ja aktiivisia sortotoimia.

Me kirjoittajat olemme valkoisia, joten puhumme seuraavaksi meistä, valkoisista, sillä emme halua erottaa itseämme valkoisuuden positiosta puhumalla yleisesti valkoisista ihmisistä, tai "niistä" valkoisista ihmisistä. Vastuu on kaikilla valkoisilla ihmisillä.

On tyypillistä, että rasismi nousee keskusteluun hetkittäin rodullistettujen ihmisten nostamana, vain kadotakseen taas muutaman päivän, viikon tai kuukauden kuluttua - me valkoiset reagoimme, kauhistelemme, jaamme, tykkäämme ja sitten taas kadotamme yhteyden koko asiaan, koska se on meille mahdollista, koska emme itse ole syrjinnän kohteena. Meidän valkoisten ihmisten on alettava kannatella keskustelua rasismista ja valkoisuuden rakenteista reaktiivisisuuden sijaan - emme voi olettaa ja vaatia rodullistetuilta ihmisiltä ilmaista tunnetyötä ja koulutusta kädestä pitäen.

Meidän valkoisten on sitouduttava rasismin ja valkoisuuden purkuun. Meidän on opiskeltava, sekä havainnoitava itseämme, ihmissuhteitamme, läheisiämme, kouluja, katuja, työpaikkoja, somea, feministipiirejä, harrastusporukoita, yrityksiä, mediaa, poliittisia puolueita, virastoja, valtiota - jokaikistä elämän ja yhteiskunnan osa-aluetta ja puututtava ja tehtävä konkreettisia muutoksia. On ok pitää pieniä taukoja vaikkapa somesta, mutta ei luopua valkoisuuden purkamisesta. Me olemme kollektiivisesti vastuussa. Se, että on ihonväriltään valkoinen, ei tee kenestäkään hyvää tai pahaa - tässä ei ole kyse hyvyydestä tai pahuudesta. Tässä on kyse konkreettisista teoista, vallan purkamisesta, vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Patriarkaatti työelämässä

Pohjoismaissa jako naisten ja miesten töihin on erittäin voimakas. Samalla kun palkkakuilu ammottaa nais- ja miesvaltaisten alojen välillä, on myös tunnettu tosiasia, että naisoletetuille maksetaan saman alan samoista töistä vähemmän kuin miesoletetuille. Patriarkaatti on purettava, sillä yhteiskunnassa, jossa mies on kaiken mitta, naisten töiksi miellettyjä töitä ei tulla koskaan arvostamaan niin kuin "miesten töitä", eikä niistä koskaan tulla maksamaan niin kuin "miesten töistä".

Hyvinvointivaltion muodostamisen aikaan, kun naiset kaikkinensa haluttiin mukaan työelämään, työpaikkoja syntyi nimenomaan aloille, jotka miellettiin naisten ammateiksi. Monet naiset työllistyivät siihen hoivan kuplaan, josta he kodin piiriin suljettuina pyristelivät pois.

Koronapandemia on nostanut esiin entistä voimakkaammin sen, kuinka surkeasti naisvaltaisia aloja edelleen arvostetaan Suomessa. Esimerkiksi sairaanhoitajia kyllä kiitellään heidän tekemästään työstä, mutta palkoissa tai työehdoissa arvostus ei näy. Hoiva-alalla työskentelevien katsotaan olevan velvollisia uhrautumaan yhteiskunnan edessä omasta hyvinvoinnistaan riippumatta. Esimerkiksi koronatestien tekijät palelevat pahimmillaan -20 asteen pakkasessa pakokaasujen keskellä, mitä työolosuhteena emme hyväksy.

Patriarkaatti on kaikkien sortojärjestelmien takana

Naiset ovat vapautuneet monista sorron rakenteista, mutta tasa-arvon käsitteessä ei olla kyseenalaistettu sitä, että mies on edelleen kaiken mitta. Tasa-arvona pidetään sitä, että naisoletetut voivat tehdä niitä asioita joita on pidetty miesten maailmana. Tällainen ”vapautuminen” ei johda patriarkaalisuuden tai hierarkkisten rakenteiden purkuun, jotka heijastuvat yhteiskunnassamme kaikkeen muuhunkin kuin vain sukupuolten välisiin suhteisiin.

Jos emme pura patriarkaattia ja kamppaile vapauden puolesta, vaan tyydymme vallitsevaan ”tasa-arvon” tilaan tai tavoitteeseen, jatkamme kolonialistisia, kapitalistisia ja luontoa tuhovia suhteita, joissa toiset ihmiset, elävät olennot ja elinympäristömme nähdään lähinnä hyödynnettävissä olevana resurssina.

Meidän on lakattava pitämästä miehisiksi miellettyjä arvoja kaiken mittana. Meidän on kiinnitettävä huomiota ihmisten hyvinvointiin, ympäristön tilaan ja toisistamme huolehtimiseen, sillä ne mahdollistavat sen, että elämä tällä maapallolla voi ylipäätään jatkua.

Hoivan, huolenpidon ja muiden feminiinisinä pidettyjen arvojen ei tulisi olla sukupuolisidonnaisia tai väheksyttyjä: niistä on tultava kaikkien asioita. Esimerkiksi hoiva ja huolenpito ovat myös elintärkeitä miehille ja miesoletetuille, jotka kärsivät patriarkaatin kapeasta miehen roolista, jossa esimerkiksi tunteiden ilmaiseminen on edelleen erittäin rajoitettua.