Rojava ja ilmastokatastrofiin rakenteellisesti sitoutumattomien maiden liike

Viime aikoina on useasti osoitettu mieltä sekä ilmaston että Pohjois-Syyrian kurdialueen Rojavan puolesta. Jälkimmäiset ovat olleet ratkaisevasti pienempiä kuin edelliset. Useimmat ihmiset eivät näe yhteyttä Rojavan puolustamisen ja ilmastokatastrofin torjumisen välillä. Mitkä nuo yhteydet sitten oikein ovat?

Viime vuosina yksi keskeisistä ilmastoliikkeen tunnuksista on ollut ”Muutetaan yhteiskuntaa – ei ilmastoa!”. Mutta juuri se yhteiskunnallinen muutos, joka tarvitaan ilmastokatastrofin ehkäisemiseksi, on jo tapahtunut Rojavassa. Sinne on vuodesta 2011 lähtien rakennettu alhaalta ylöspäin yhteiskuntaa, joka ei ole rakenteellisesti sitoutunut ilmastotuhoon. Valta on ankkuroitu paikallistasolle. Kortteli- ja kylätasolle muodostetuissa kommuuneissa harjoitetaan suoraa demokratiaa. Ne valitsevat kaupunginosa- tai kyläkokonaisuuden neuvoston, jonne edustajat lähtevät imperatiivisen eli sidotun valtakirjan kansa. Kaupunginosaneuvostot taas valitsevat alueneuvoston. Rojavan yhteiskunta on siis suoraa demokratiaa harjoittavien kommuunien konfederaatio eli liittokunta.

Tällaista tulevaisuuden ekologista yhteiskuntaa hahmotti maailman tunnetuin yhteiskunnallinen ympäristöfilosofi Murray Bookchin monissa 1980- ja 1990-luvulla ilmestyneissä kirjoissaan. Kurdien vangittu johtaja Abdullah Öcalan kiinnostui 2000-luvun alussa Bookchinin ajattelusta, luki paljon hänen tekstejään ja yritti tavata Bookchinin. Tapaaminen ei onnistunut, koska vuonna 2006 kuollut Bookchin oli liian heikossa kunnossa. Joka tapauksessa Bookchin vaikutti merkittävästi Öcalanin ja siihen, että vuonna 2005 demokraattinen konfederalismi hyväksyttiin Öcalanin johtaman kurdiliikkeen viralliseksi ohjelmaksi.

Miksi sitten oikeasti demokraattinen yhteiskunta ei ole rakenteellisesti sitoutunut ilmastokatastrofiin? Kysymys on siitä, että tällainen yhteiskunta ei tarvitse valtavaa tavaravirtaa kompensoimaan puuttuvaa demokratiaa ja vieraantumista. Moderni kulutusyhteiskunnan alkutahdit lyötiin 1900-luvun alun USA:ssa. Tarjoamalla työläisille mahdollisuus säästämällä hankkia auto ja muita aiemmin vain eliitin saavutettavissa olevia tavaroita taitettiin kärki voimakkaalta, syvällistä yhteiskunnallista muutosta vaativalta työväenliikkeeltä. Tämä hallitsemistapa, jota alettiin kutsua keksijänsä Henry Fordin mukaan fordismiksi, vaatii toimiakseen alati uusia kulutustavaroita, joihin mainonnan ja joukkotiedotuksen avulla kiinnitetään hyvän elämän ja menestymisen merkityksiä. Sen sijaan jos luovutaan ylhäältä päin tulevasta hallitsemisesta, suurin osa kulutuksesta huomataan turhaksi, koska enää ei tarvitse tyytyä korvikkeisiin vaan voi nauttia aidoista asioista: demokratiasta, yhteisöllisyydestä, arvostuksesta, mielekkäästä työstä ja toiminnasta sekä yhteiskunnasta, jonka jokainen voi tuntea omakseen. Tällä hetkellä varmaan eniten siteerattu yhteiskuntafilosofi Hannah Arendt kirjoittaa julkisesta tai yhteiskunnallisesta onnellisuudesta, joka saavutetaan suoraan demokratiaa harjoittavassa yhteiskunnassa.

Toinen ilmeinen yhteys Rojavan ja edes jossain määrin nykyisenkaltaisen ilmaston puolustamisen välillä on öljy. Öljyn valtava käyttö on keskeinen syy ilmastokriisiin, ja Syyrian sodan ja muiden Lähi-idän konfliktit perimmäinen syy on pyrkimys hallita alueen öljy- ja kaasuvaroja. Kaikista ilmastopuheista, -lupauksista, -laeista ja -sopimuksista huolimatta Suomi on mukana tässä kaikkien meidän henkeä uhkaavassa pelissä liittoutumalla maailman öljypoliisin USA:n kanssa. Yhdysvaltalaisten F-35-hävittäjiin sijoitettavilla miljardeilla ja Nato-ystävyydellä ei ole mitään tekemistä maanpuolustuksen kanssa mutta erittäin paljon tekemistä ”lännelle” sopivien globaalien öljyvirtojen turvaamisen kanssa.

Nyt kun meillä on vihreä ulkoministeri, olisi sopiva aika panna Suomen liittoutumispolitiikka uusiksi: Yhdysvaltain sijasta Suomen pitäisi liittoutua sellaisten ilmastokamppailun eturivissä olevien maiden kanssa kuin Tyynen valtameren saarivaltiot ja Bhutan.

Kun Jugoslavia aikoinaan pyrki rakentamaan demokraattista sosialismia kahden blogin puristuksessa, maa selviytyi organisoimalla sitoutumattomien maiden liikkeen. Sen jälkeen kun Suomi on saanut omat ilmastoasiansa kuntoon, suomalaiset voisivat alkaa rakentaa ilmastokatastrofiin rakenteellisesti sitoutumattomien maiden ja alueiden liikettä yhdessä Rojavan kanssa.

(Teksti perustuu Olli Tammilehdon puheeseen Turkin hyökkäystä Rojavaan vastustavassa mielenosoituksessa Turussa 12.10.19.)

Lähde: Tammilehto.info

11 kommentti(a)

Allaolevista kommenteista on vastuussa vain niiden kirjoittaja, ei sivusto.

29.11.2019 @ 08:02 Anonyymi

Ihan höpöjuttu. Rojava on öljyntuotantoaluetta.

29.11.2019 @ 10:05 Anonyymi

Voisitko avata hieman lisää?

29.11.2019 @ 12:01 Anonyymi

Voin avata lisää. Artikkelissa väitetään että Rojavassa on vuodesta 2011 lähtien rakennettu alhaalta ylöspäin yhteiskuntaa, joka ei ole rakenteellisesti sitoutunut ilmastotuhoon. Samaan aikaan Rojavan alueella kuitenkin tuotetaan öljyä joka myydään ja jonka myyntituotoista menee 50% Rojavan hallinnolle. Hallinto puolestaan käyttää saamistaan varoista 50% aseisiin (tämä taitaa olla maailmanennätys prosenttiluku, isompi kuin Pohjois-Koreassa). Rojavassa ei myöskään mitenkään hillitä esim yksityisautoilua, polttoaine on siellä halvempaa kuin pullotettu juomavesi. Mikä siis on se väitetty "yhteiskunnallinen muutos, joka tarvitaan ilmastokatastrofin ehkäisemiseksi ja joka on jo tapahtunut Rojavassa"?

29.11.2019 @ 12:54 Anonyymi

Kiitos. Jos vielä saisi lähteitä noille luvuille ym, niin olisi täydellistä.

01.12.2019 @ 18:02 Anonyymi

On äärimmäisen epätodennäköistä, että Rojava luopuisi öljyntuotannosta edes rauhan aikana, koska se on muuten vientiteollisesti hyvin kehittymättömälle alueelle tärkeä tulonlähde.
Öljyä tullaan pumppaamaan Rojavassa ja muuallakin kunnes siitä ei enää saa rahaa (eli petrokemian teollisuus siirtyy täysin muihin raaka-aineisiin) tai se loppuu kesken.
Asiasta voi pitää juhlapuheita ja tekopyhistellä vauraiden länsimaiden aktivistien keskuudessa vaikka kuinka, mutta totuus on, että Rojavan asukkaille ja hallinnolle tämä raha kelpaa eikä siitä tulonlähteestä luovuta. Älkää olko niin naiiveja.

"As of now, despite its commitment to ecological sustainability, Rojava produces 15,000 barrels of oil a day (Enzinna), as its main export to the Assad regime as well as for use in its own fight against Daesh and for providing electrical power to the people of Rojava. But what will allow Rojava to maintain ecological sustainability and provide for its people will be the Euphrates. Once it has control of dams and reservoirs, it will be able to supply energy without fossil fuels. This will also give the Kurds a supply of drinking and agriculture water, as currently water is twice as expensive as oil in Rojava due to a lack of supply (Özkahraman)."

https://sites.evergreen.edu/ccc/other/the-rojava-revolution/

01.12.2019 @ 18:56 Anonyymi

Älkää olko niin naiiveja.

Kenelle puhut?

01.12.2019 @ 19:06 Anonyymi

Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä nykytilanne öljyn suhteen on. Tuo yllälinkattu raporttihan on kolmen vuoden takaa. Usa ainakin palasi nopeasti öljykentille Trumpin antaman lähtökäskyn jälkeen, mutta Pentagon taisi luvata ainakin osan öljystä saatavista rahoista SDF:lle.

01.12.2019 @ 19:55 Anonyymi

Rojava ainakin kaipaisi niitä vihattuja ylikansallisia öljy-yhtiöitä investoimaan alueelle rahaa sekä teknologiaa, koska nykyisellään toiminta on erittäin saastuttavaa ja tuhlaavaa nyrkkipajatoimintaa. Öljy-yhtiöt taas eivät ole valmiita tähän riskiin, jos alueen turvallisuus ei ole taattu.

"Black clouds hang over Rojava, and not just figuratively. The Kurdish-led administration is well aware its ramshackle oil refineries are polluting the air, soil, and water, but officials say it lacks the money and expertise to clean them up or to find alternatives."

"Establishing a modern refinery themselves requires the funds and ability to import equipment and expertise. Rojava does not have that, explained Berivan Umer, assistant manager for the environment at the Municipality Ministry of Jazira canton."

https://www.rudaw.net/english/middleeast/syria/110320191

Oma veikkaukseni on, että kun sota alkaa olla jossain vaiheessa viimein ohi, niin jotkin kansainväliset öljy-yhtiöt saavat alueella oikeuden pumpata öljyä ja jalostaa sitä maksua vastaan. Sitten vapaaehtoiset länsimaiset aktivistit käyvät istuttamassa pari puuta jalostamon viereen, ottavat selfieitä ja kirjoittavat blogia nettiin kuinka Rojava on maailman ekologisin ja tasa-arvoisin sosialistinen kapitalistinen federalistinen keskuspuoluejohtoinen autonominen utopia.

Norjalaiset näyttävät jo mallia Irakin Kurdistanin puolella: https://www.kurdistan24.net/en/news/a8521424-c85e-4726-abed-4bb9175a6f82/Norwegian-DNO-makes-oil-discovery-on-Rojava-Kurdistan-border

02.12.2019 @ 09:23 Anonyymi

Älkää olko niin naiiveja.

Kenelle puhut?

Vastaa

02.12.2019 @ 09:43 Anonyymi

"Oma veikkaukseni on, että kun sota alkaa olla jossain vaiheessa viimein ohi, niin jotkin kansainväliset öljy-yhtiöt saavat alueella oikeuden pumpata öljyä ja jalostaa sitä maksua vastaan"

Juuri näin. Ja se maksu tulee kilahtamaan harvojen ja valittujen sveitsiläisille pankkitilille (PYD puolueen johtomiehet). Propagandassa tietysti väitetään että kyseessä on maailman ympäristöystävällisin öljy ja sen tuotoilla rakennetaan suoraa demokratiaa, feminismiä, yhteisöllisyyttä yms kauniita asioita. Ne länsimaalaiset jotka nyt hehkuttavat Rojavaa täysin kritiikittä tulevat tulevaisuudessa häpeämään syvästi kun totuus yhteiskuntakokeilun mädännäisyydestä ja korruptiosta tulevat yleiseen tietoon. Varoitusmerkit on jo nyt näkyvillä, vain typerykset jättävät ne huomiotta. Vajaa kaksikymmentä vuotta sitten länsimaissa hehkutettiin Venezuelan vallankumousta, vieläkö joku kehtaa?

02.12.2019 @ 10:10 Anonyymi

Venezuelan vetäminen tähän joksikin rinnastukseksi on todella ontuvaa.

Tiedoksi ettei Venezuelaa ei ole hehkutettu anarkistiliikkeessä, eikä se että joku vasemmistopuolue Euroopassa tai kommunisti Amerikassa ole millään tapaa rinnastettavissa siihen.