Haastattelu: Turvapaikka Rojavasta
Mielipide | 26.05.2017 @ 14:18 | Katselukertoja: 339
Avainsanat: haastattelu sozdar sevim yhdessä rojavan puolesta rojava syyria isis daesh irak turkki siirtolaisuus pakolaisuus helsinki turku tampere
Syyria tunnetaan alueena, jolta lukuisia ihmisiä on joutunut pakenemaan sotaa Eurooppaan. Vähemmän tunnettu on Pohjois-Syyriassa sijaitseva Rojavan ruohonjuuritason demokratia sekä se, että Rojava myös vastaanottaa turvapaikanhakijoita – nimittäin kaikki ihmiset, jotka turvapaikkaa hakevat. Tämä pohjautuu Rojavan yhteiskuntasopimukseen, joka koskee demokraattisesti ja autonomisesti järjestäytyneitä kantoneita. Yhteiskuntasopimuksen 37. pykälän mukaan ”Jokaisella on oikeus poliittiseen turvapaikkaan. Ketään, joka hakee turvapaikkaa, ei saa karkottaa vasten hänen tahtoaan.” Tämä maaliskuussa 2017 tehty haastattelu kuvailee turvapaikanhakijoiden vastaanottoa Rojavassa sekä Turkin ja Pohjois-Irakin Rojavalle asettamaa kauppasaartoa. Haastattelemamme kurdiaktivisti Sozdar työskenteli puolitoista vuotta eri sairaaloissa Rojavassa.
Rojavan hallitsemat alueet lokakuussa 2016. (Lähde: PANONIAN - Own work, CC0).
Ovatko Syyrian pakolaiset käyttäneet oikeuttaan hakea turvapaikkaa Rojavasta?
Totta kai! Rojavassahan on voimassa yhteiskuntasopimus, joka takaa turvapaikan jokaiselle riippumatta uskonnollisesta tai etnisestä taustasta, tulopaikasta tai syystä paolle. Sen vuoksi monet pakenevat Rojavaan – eikä vain Syyriasta, vaan muistakin valtioista. Kun Daesh (ISIS, Islamilainen valtio) hyökkäsi vuonna 2014 Shengaliin, noin 125 000 pakolaista saapui Derikiin, Ciziren kantoniin. Derikissä oli jo ennestään alueen sisäisiä pakolaisia. Kaupunkiin perustettiin sittemmin Newroz-niminen pakolaisleiri, johon ihmiset pääsivät aluksi. Monet pakolaisista lähtivät sieltä Pohjois-Kurdistaniin eli Turkkiin,ja pääsivät siellä eri kaupunkien pakolaisleireille. Tällä hetkellä Newroz-leirillä elää enää 5 000–7 000 ihmistä. Hyvin monet perheet lähtivät myös takaisin vapautetuille Shengal-vuorille elämään teltoissa. Shengalista paenneet jesidiryhmät ovat joutuneet jakautumaan verilöylyn vuoksi. Suurin osa lähti Başuriin eli Irakin Kurdistaniin tai Rojavaan. Monet lähtivät myös Eurooppaan tai jäivät Shengal-vuorille, eivätkä halua lähteä sieltä pois.
Voitko kertoa hieman lisää Shengalin erityispiirteistä?
Shengal sijaitsee laaksossa, jota ympäröivillä laajoilla alueilla ei ole mitään, minkä vuoksi shengalilaiset eivät pysty puolustamaan kaupunkiaan, jos se piiritetään. Laakso oli Daeshin kontrolloima. Kun Daesh hyökkäsi kaupunkiin, Peshmerga, eli autonomisen Irakin Kurdistanin joukot, lähti kaupungista ja jätti asukkaat suojatta Daeshin käsiin. HPG:n ja YJA-Starin sissit tekivät väylän kaupungista pakeneville ja puolustivat Shengalin väestöä.
Onko muita pakolaisryhmiä?
Kyllä, Rojavassa on yhteensä noin miljoona pakolaista. He ovat tulleet vapautettujen alueiden eri arabikaupungeista ja -kylistä. Sota Syyriassa ja Irakissa jatkuu edelleen ja rintamaa siirtyy ja laajenee niin, että ihmiset ovat voineet paeta sotaa SDF:n eli Syyrian demokraattisten voimien vapautettua alueita. Eilen tuli uutinen, että kahden päivän aikana noin 40 000 ihmistä on tullut Manbijiin. Manbij on arabikaupunki, jonka YPG vapautti viime vuonna. Se sijaitsee Kobanen takana lähellä Turkin rajaa. Erilaiset yksiköt, jotka taistelevat yhdessä YPG:n kanssa ja sen lailla kuuluvat SDF:n kattojärjestöön, hallitsevat nyt Manbijia. Kaupungin vapauttamisen jälkeen perustettiin sotilasneuvosto kaupungin itsepuolustukseen. Niin sotilaallisella kuin muilla yhteiskunnallisilla alueilla vallitsee itsepuolustuksen ja itsehallinnollisen järjestäytymisen periaate.
Alueen ihmiset osallistuvat siis alusta lähtien itseään koskevaan päätöksentekoon ja puolustukseen. Millainen vaikutus naapurivaltioilla, kuten Turkilla ja Irakilla, on pakolaistilanteeseen Rojavassa?
Kobanen ja Afrinin kantoneiden välisellä väylällä on yhä toiminnassa oppositio, eli Al-Nusra ja turkkilaiset ryhmät. Manbijin vapauttamisen jälkeen Turkissa pelättiin, että SDF:n voimat olisivat voineet taistella tiensä Afrinin kantoniin asti. Sen vuoksi Turkki tunkeutui maavoimiensa kanssa Al-Babiin. He haluavat kaikin keinoin estää, että nämäkin kantonit yhdistyvät. Ne mainitsemani 40 000 Manbijin pakolaista ovat iso pala kaupungille, joka on osittain tuhoutunut. Muutama kuukausi sitten kaupunki oli vielä sodassa, ja juuri nyt sitä parhaillaan uudelleenrakennetaan. Nämä ovat kovia aikoja, varsinkin koska Rojava on saarrettu monelta puolelta.
Voitko kertoa jotain saarrosta ja sen seurauksista Rojavan asukkaille?
Saarrosta päättivät Turkki ja Irakin Kurdistanin autonominen alue, eli saarto on Rojavan pohjois- ja itärajalla. Saarto on huima haaste paikallisille, jotka huolehtivat pakolaisista. Koko Pohjois-Syyrian konfederaatio on samaan aikaan puolustautumassa, järjestäytymässä kaikilla tasoilla ja rakentamssa yhteiskuntaa. Rojavalaisilla on raskas taakka, mutta kyllä he pysyvät siihen. Heillä on voimakas tahto, he näkevät, että nyt on muutoksen aika, jolloin kukaan ei enää päätä heidän asioistaan vaan he itse järjestävät omat elämänsä, puolustavat lapsiaan, talojaan, perheitään ja Rojavaa. Luulen, että tämä asetelma antaa omanlaistaan tarmoa. He sanovat: ”Ollaan riippumattomia ulkopuolisista toimijoista, jotka puolustaisivat tai tukisivat meitä, sillä meidän on rakennettava elämä niistä asioista ja siitä voimasta, joka meillä itsellämme on.” Vaikka mahdollisuudet ovat rajoitetut, he tekevät parhaansa. Näin ja koin tätä kaikkialla, mikä on kaunista. Jos jokin puuttui, he eivät odottaneet tai sanoneet, että emme pysty tekemään sitä tai tätä, koska laite, asia tai sopiva ihminen puuttuu. Oli pakko löytää ratkaisuja, ja he itse alkoivat pohtia niitä, etsiä vaihtoehtoja tilanteessa, joka oli sellainen kuin oli. Oli ihanaa keskustella ihmisten kanssa näistä vaihtoehdoista. Rojavassa todella voi oppia ihmisiltä!
Ketä ja mitä saarto koskee?
Turkin ja Irakin Kurdistanin asettama saarto on poliittinen saarto Rojavaa vastaan. Parin kuukauden välein avataan virallinen Sêmalkan raja ja kauppaa voidaan käydä rajoitetuissa olosuhteissa Avaus koskee vain tekstiilejä, säilykeruokia, rakennusmateriaaleja ja muuta vastaavaa, ja vastavuoroisesti Rojavasta myydään vehnää, karjaa ja vihanneksia Irakin Kurdistaniin. Teknisten laitteiden, joita tarvittaisiin kipeästi tehtaisiin ja sairaaloihin, jalostamoiden tarvitsemien varaosien ja muiden koneiden kuljetus on kielletty. Lääkintätarvikkeita voivat tuoda rajan yli vain Irakin Kurdistanissa rekisteröidyt ja hyväksytyt ryhmät ja kansalaisjärjestöt. Tämä tarkoittaa käytännössä, että esimerkiksi saksalaisen järjestön, joka haluaa tuoda lääkkeitä Rojavaan, ei anneta niitä tuoda. Kaikki Rojavan alueelle pyrkivät ryhmät, yksityishenkilöt tai toimittajat eivät ole rekisteröityneitä. Tilanne on ongelmallinen.
Miten saarto syntyi?
Saarto alkoi Turkin aloitteesta ja KDP – eli Masoud Barzanin johtama Irakin Kurdistanin Kurdistanin demokraattinen puolue – tuli mukaan. Turkilla ja Irakin Kurdistanilla on läheiset poliittiset suhteet. Heidän tarkoituksenaan on hyökätä Rojavan demokraattista itsehallintoa vastaan ja tukahduttaa se.
Miten itse koit saarron seuraukset Rojavassa?
Koin saarron eläessäni Rojavassa. Työskentelin lähinnä sairaaloissa, jossa painittiin jatkuvasti sidemateriaalin, lääkkeiden ja rokotteiden puutteen kanssa. Varaosia laitteille ei päästetty rajan yli meille. Myöskään haavoittuneita ihmisiä ei päästetty pois silloin, kun hoito Rojavassa oli mahdotonta. Hyvin usein sokeri oli loppu. Ryhmiltä, asiantuntijoilta, toimittajilta ja kansalaisjärjestöiltä kiellettiin pääsy rajan yli.
Katso myös:
Keskustelutilaisuuksia:
Tampere: Yhteiskunnalliset rakenteet Rojavassa - miltä arkipäivä näyttää?
Turku: Yhteiskunnalliset rakenteet Rojavassa
Helsinki: Miltä arki Rojavassa näyttää? @Rauhanasema 28.5. 16.00
