Vapauden epistemologia: haastattelu kurdivallankumouksellisen kanssa
Pohdinnat | 09.10.2015 @ 16:45 | Katselukertoja: 1 133
Avainsanat: haastattelu kurdit kobane rojava vallankumous itsehallinto anarkia sukupuoli valtio nationalismi vasemmisto länsimaat turkki syyria pyd ypg pkk abdullah öcalan murray bookchin kommunalismi

Kirjoittanut: Eleanor Finley, Institute for Social Ecology
Viimeisen vuoden aikana pieni syyrialainen Kobanen kaupunki ja sen sukupuolirooleista vapautettu, valtioton vallankumous, herätti vasemmistolaisten mielenkiinnon ympäri maailmaa. Seuraava haastattelu tehtiin yhdessä Sherhad Naaiman kanssa, nuoren vallankumouksellisen kanssa Kobanesta joka opiskelee Öcalanin ideoita. Se tarjoaa nopean katsauksen hänen kokemuksiinsa ja Rojavan vallankumoukseen, Sosiaaliseen ekologiaan ja Turkin hiljattaiseen kurdiliikkeen pettämiseen.
Millaista oli kasvaa Länsi-Kurdistanissa? Mitä perheesi tekee?
Synnyin vuonna 1991 kurdiperheeseen kylässä Kobanen ulkopuolella. Kobane on osa Aleppon hallintoaluetta Syyriassa. Isäni on duunari, mutta hän ei löytänyt töitä Kobanessa, joten matksutimme Damaskokseen. Siellä opiskelin englantilaista kirjallisuutta ja veljestäni tuli journalisti. Mutta kun sota syttyi, lopetimme opiskelut ja matkustimme takaisin kyläämme.
Kobanessa PYD on pyrkinyt luomaan itsehallinnollisia yhteisöjä, käyttäen hyväksi suoraan demokratiaan pohjaavia kokouksia. Voitko kertoa jotain tästä?
Vuonna 2011 ihmiset nousivat kapinaan Assadin diktatuuria vastaan ja vaativat vapautta. Myös kurdit ottivat osaa vallankumoukseen, mutta ratkaisut joita tarjottiin kriisin ratkaisemiseksi marginalisoivat kurdeja eivätkä tarjonneet todellisia ratkaisuja. Joten PYD esitteli "kolmannen linjan" vallankumouksessa, he eivät tukeneet Syyrian hallintoa, mutta eivät myöskään oppositiota, sillä heillä oli sama kurdien oikeudet kieltävä mentaliteetti.
Vuoteen 2012 mennessä kurdit työnsivät syyrialaiset joukot ulos alueiltaan. Täyttääkseen syntyneen tyhjiön, PYD ehdotti itsehallinnollista mallia. Tällä hetkellä tämä malli toimii koko Läntisen Kurdistanin alueella, Ciziren, Kobanen ja Efrinin piirikunnissa. Tämän tyyppistä hallintoa voidaan kutsua valtiottomaksi poliittiseksi hallinnoksi, sillä se ei johda, se hallinnoi (tämä ei käänny helposti suomenkieleen, mutta tässä viitataan alueen antiautoritaariseen luonteeseen, joka ei pakota "johtamalla" vaan ainoastaan hallinnoi ihmisten kommuuneja ja kokouksia, jotka päättävät kaikista asioista. suom huom.) Päätösvalta tulee alhaalta käsi (kansalta) ylöspäin. Kaikki ihmiset voivat osallistua päätöksentekoon paikallisissa kokouksissa, jotka ovat avoimia kaikille poliittisille puolueille ja kaikille etnisille ryhmille. Ekologia ja feminismi ovat myös tärkeitä pilareita.
Oletko ottanut osaa kokouksiin? Kuinka laajalle levinneitä ne ovat?
Ensinnäkin, ihmiset ovat perustaneet kokouksia kaikille aloille, kuten talous, koulutus, kulttuuri, yhteiskunta, turvallisuus ja julkiset palvelut. Nämä perustettiin suorilla vaaleilla ja kasvotusten toteutetulla demokratialla, kun politiikasta tuli osa kaikkien elämää. Itse otin osaa kokouksiin artikkelien kääntämiseksi englannista arabiankieleen kun olin Kobanessa.
On myös tärkeää ymmärtää että yhteisöt joilla ei ole mitään mekanismia itsepuolustuksen toteuttamiseksi kadottavat identiteettinsä, kyvyn demokraattiseen päätöksentekoon ja heidän poliittisen luonteensa. Siksi, voidaksemme suojella näitä kokouksia, Kansan Puolustusjoukot (YPG) perustettiin. Nämä kansan armeijat toimivat kuin ruusu joka suojelee itseään piikkien avulla; se muodostuu paikallisista naisista ja miehistä, ja vastaa demokraattisille kokouksille. Ero niiden ja armeijan välillä on, että sen sijaan, että ne muodostaisi yksi puolue, ne muodostaa kaikki yhteiskunnan jäsenet. Jos vain yksi puolue kontrolloi armeijaa, on se kuin pistäisi kalan nälkäisen kissan eteen.
Kuinka opit sosiaalisesta ekologiasta?
Kun Öcalan siepattiin Keniassa 1999, oli se käännekohta elämässäni. Ensin se oli hyvin masentava kokemus. Mutta sen takia aloin kiinnostua politiikasta ja tulin tietoiseksi kurdikysymyksestä.
Sen jälkeen kun Öcalan siepattiin ja eristettiin Imralin saarelle, hän alkoi lukea paljon poliittisia ja filosofisia kirjoja löytääkseen rauhanomaisen ratkaisun kurdikysymykseen. Vankilassa häneen alkoivat vaikuttaa suuret ajattelijat ja filosofit kuten Murray Bookchin, Immanuel Wallerstein, V. Gordon Childe, Fernand Braudel, Friedrich Nietzsche, Michel Focault ja Frankfurtin koulukunta. Kun luin kirjoja joita Öcalan oli kirjoittanut vankilassa, tulin tutuksi ajatuksille jotka olivat vaikuttaneet häneen - etenkin Bookchin, sillä hän tarjosi ratkaisun ja vaihtoehdon, jota Öcalan oli etsinyt. Tällä tavoin Bookchinin ajatukset saavuttavat kannatusta Lähi-Idässä, PKK:n kautta Turkissa ja PYD:n kautta Syyriassa. Kuitenkaan häntä ei yksilönä tunneta kovin hyvin sillä hänen kirjojaan ei olla käännetty arabiaksi.
Minkä näet tärkeimmäksi asiaksi jonka sosiaalinen ekologia on antanut liikkeelle?
Viimeisen kahden vuosisadan aikana, nationalismi ja ajatus kansallisvaltiosta on ollut vallalla Lähi-Idän yhteiskunnissa. Ajatus tämänkaltaisesta valtiosta, joka pyrkii monopolisoimaan kaiken sosiaalisen toiminnan, on pakotettu Lähi-Itään kapitalistisen modernismin nimissä. Koska kansallisvaltio pyrkii luomaan yhden kulttuurisen identiteetin ja yhden yhtenäisen uskonnon, moninaisuus ja moniarvoisuus on tuhottava. Tämä lähestymistapa on johtanut assimilaatioon ja joukkomurhiin, kaikenlaisten hengellisten, älyllisten ja kulttuuristen perinteiden kohdalla. Lisäksi kyseinen valtiomuoto ei koskaan kykene ratkaisemaan kysymyksiä ja ongelmia Lähi-Idässä, sillä Lähi-Itä on monikansallinen, monikulttuurinen ja pitää sisällään monia uskontoja.
Ennen kurdiliike pyrki luomaan oman kansallisvaltionsa, kuitenkin, kun ihmiset lukivat Bookchinin ajatuksia, tämä ideologia on muuttunut. Kurdit ovat ymmärtäneet, että kansallisvaltioissa ei ole järkeä, sillä he eivät halua korvata vanhoja kahleitaan uusilla ja kenties jopa lisätä sortoa. Sosiaalinen ekologia korvaa kansallisvaltion kommunalismilla (Bookchinin filosofian poliittisella aspektilla). Nyt, kurdit Länsi-Kurdistanissa pistävät kommunalismin ajatukset käytäntöön. Mitä vahvemmaksi kommunalismin ajatukset tulevat, sitä enemmän kansallisvaltio tulee kutistumaan ja jos Lähi-Itä ei onnistu kukistamaan kansallisvaltiota, se ei ikinä tule olemaan rauhallinen alue.
Miksi Turkki on nyt pettämässä sopimuksensa kurdien kanssa?
Ymmärtääksemme miksi Turkki, USA:n ja Naton avustamana, on ottanut kurdien vapautusliikkeen kohteekseen, meidän on mentävä taaksepäin Turkin valtion historiassa. Kun vasemmisto vahvistui ja levisi 1960 ja 1970-luvuilla Turkissa, USA ja Nato loivat uuden mallin Turkkiin, jota Öcalan kutsui "Vihreäksi turkkilaisuudeksi", joka oli avioliitto turkkilaisen nationalismin ja autoritaarisen islamin välillä. Myöhemmin ne saivat hirviölapsen nimeltä AKP (presidentti Erdoganin "Oikeus ja Kehitys Puolue"). Sen tärkein tavoite oli taistella vasemmistoa vastaan Lähi-Idässä ja tuhota se. Siksi Turkki ei nyt taistele vain kurdeja vastaan, vaan myös vasemmistoa, etenkin vasemmistoa, jolla on johdonmukainen teoria demokraattiselle vaihtoehdolle Lähi-Idässä. Kansainvälisen vasemmiston on ymmärrettävä tämä asia.
Kuinka selittäisit kurdien sisäisiä näkemyseroja ihmisille lännessä? Barzanilla Irakissa ja PYD:llä Syyriassa on USA:n ja heidän liittolaistensa tuki, kun taas PKK Turkissa on jatkuvasti hyökkäyksen kohteena, vaikka se taistelee samanlaisen autonomian puolesta.
Kurdien sisäiset ristiriidat voidaan ymmärtää kahdessa osassa. Yksi osa - PKK ja PYD - taistelevat kapitalismia vastaan ja pyrkivät luomaan demokraattisen mallin sekä pääsemään eroon kansallisvaltion ajatuksesta. Tätä uutta mallia vauhdittaa vapaa-ajattelijoiden ja filosofien perinne läpi historian. Ja toinen osa, jota Barzani edustaa, hyväksyy valtion ja hakee vastauksia kapitalismin kehyksen sisältä. Joten ero on ideologinen. Kuitenkin, on myös mainittava, että PKK ja PYD kantaa vielä autoritaarisuuden taakkaa, josta on päästävä eroon Öcalanin ajatusten tarkalla lukemisella, samoin kuin muiden anarkistiajattelijoiden.
Miksei vasemmisto lännessä tarjoa enempää apua kurdien taistelulle?
Luulen että vasemmisto työskentelee ja toimii kapitalistisen epistemologian kehyksessä (tieteellisyyden, orientalismin, reduktivismin, eurosentrisyyden, positivismin ym.). Tämä epistemologia pohjaa subjekti-objekti määritykseen, jota heijastavat useat dikotomiat kuten ruumis-sielu, musta-valkoinen, länsi-itä, pohjoinen-etelä jne. Näiden määritteiden alaisina, hierarkia ja luonnon hyväksikäyttö saa enemmän valtaa kuin aiempina aikakausina historiassa. Näin ollen vasemmisto lähestyy kurdikysymystä kapitalistisen epistemologian keinoin ja tämän vuoksi heiltä puuttuu syvempi ymmärrys kurdikysymyksessä. Toinen syy on että vasemmisto on erittäin jakutunut, ei-systemaattinen, eikä kykene luomaan johdonmukaista ja rationaalista teoriaa yhdistämään taisteluita, joka olisi vaihtoehto kapitalistiselle maailmanjärjestykselle. On surullista todeta että vasemmisto on vasemmistolainen sydämeltään, mutta kapitalistinen mieleltään, sillä heidät on täytetty kapitalistisilla käsitteillä.
Voitko antaa esimerkin tästä?
Kyllä. Eivätkö monet amerikkalaiset ja eurooppalaiset vasemmistolaiset olleetkin yllättyneitä nähdessään kurdien naistaistelijat? Tämä johtuu siitä, että heidän mielissään Lähi-Itä on edelleen vanhanaikainen, ja tämä dualismi idän ja lännen välillä on orientalismin juuri. Sen ylittääksemme, meidän on nähtävä yhteiskunta orgaanisena kehityksenä. Historia on joki, ja sitä ei saa pysäyttää. Meille ei ole olemassa itää ja länttä, vaan yksi historia joka on jatkuvasti liikkeessä ja pitää sisällään kaiken ihmiskulttuurin.
Rikkoakseen kapitalistisen epistemologian, vasemmiston on sukellettava syvemmälle piilotettuun historiaan ja otettava takaisin heidän omat vapauden traditiot ja ajatus vapauden utopiasta. Heidän on luotava holistinen teoria, jonka luo luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden yhtenäisyys. Tätä uutta teoriaa voidaan kutsua nimellä "vapauden epistemologia" ja se voi toimia vastatietona kapitalistiselle epistemologialle.
Eleanor Finley on etnografinen tutkija, joka työskentelee antropologian ja poliittisen ekologian parissa University of Massachusettsissa.
Katso myös:
Dilar Dirik: Feminismi ja kurdien vapautusliike
Unohda YK! Tapaa Kurdistanin itsehallinnolliset pakolaiset
Kansamme kriminalisointi - PKK:n kieltämisen yhteiskunnalliset vaikutukset



































