START I
START I oli ydinaseriisuntasopimus Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä.[1][2] Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush ja Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov allekirjoittivat sopimuksen Moskovassa 31. heinäkuuta 1991.[3][4] START on akronyymi sanoista Strategic Arms Reduction Talks[4] (suom. strategisten aseiden vähentämissopimus).[5]
Maiden välistä aseriisuntaa jatkettiin START II-[4] ja Uusi START -sopimuksilla.[6]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]START I seurasi 1970-luvun SALT-neuvotteluita.[1] Presidentti Ronald Reagan aloitti neuvottelut strategisten aseiden rajoittamisesta maiden välillä uudelleen 1982[7] nimeten ne START:iksi.[1] Muutoksena aiempiin neuvotteluihin, START tähtäsi olemassa olevien aseiden vähentämiseen eikä pelkästään rajoittamiseen.[1][7]
Ratifiointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliitto hajosi joulukuussa 1991, minkä johdosta ydinaseita oli neljällä juuri itsenäistyneellä valtiolla.[1][3] Näihin maihin kuuluivat Valko-Venäjä, Kazakstan, Ukraina ja Venäjä.[1][3][8][7] Maaliskuussa 1992 allekirjoitettiin Lissabonin protokolla, jonka mukaan näistä neljästä maista tuli START I -sopimuksen osapuolia.[1][3][7] Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Ukrainan tuli joko luovuttaa ydinaseensa Venäjälle tai tuhota ne.[1]
Maat ratifioivat sopimuksen 5. joulukuuta 1994.[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sopimus asetti tavoitteet aseidenriisunnalle kolmeen eri vaiheeseen.[1][7] Aseiden maksimimäärät, kummallekin puolelle yhtäsuuret, sovittiin seuraavanlaisiksi:
| Maksimi vuoteen ... mennessä | 1997 | 1999 | 2001 |
| Mannertenväliset ohjukset | 2 100[7] | 1 900[1][7] | 1 600[3][1][7] |
| Taistelukärjet yhteensä | 9 150[7] | 7 950[1][7] | 6 000[3][7] |
| Taistelukärjet ohjuksissa | 8 050[7] | 6 750[1][7] | 4 900[3][1][7] |
| Summattu räjähdysvoima (MT) | – | – | 3 600 |
Kaikki asetetut tavoitteet saavutettiin.[1][7] Valko-Venäjä ja Kazakstan olivat vuoden 1997 luopuneet kaikista ydinaseistaan, ja Ukraina tuhosi viimeiset Mannertenvälinen ballistiset ohjukset vuonna 1999.[1]
Sopimus vanheni lopullisesti 5. joulukuuta 2009.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Strategic Arms Reduction Talks Britannica. Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.4.2026 (englanniksi).
- ↑ United Nations Office for Disarmament Affairs: United Nations Disarmament Yearbook 1991 , pp 126-147: Treaty on the reduction and limitation of strategic offensive arms (START treaty) UN iLibrary. December 1991. United Nations. Viitattu 17.4.2026 (englanniksi).
- 1 2 3 4 5 6 7 START I ENTRY INTO FORCE U.S. Department of State ARCHIVE. 12.7.1995. U.S. Department of State. Viitattu 17.4.2026 (englanniksi).
- 1 2 3 Isaacs, Jeremy & Downing, Taylor: Cold war: for 45 years the world held its breath, s. 412–413. Bantam Press, 1998. ISBN 0593 04309X (englanniksi)
- ↑ Lyhenneluettelo: S Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.4.2026.
- ↑ Lebovic, James H.: Flawed Logics: Strategic Nuclear Arms Control from Truman to Obama, s. 226–240. (Ebook) Johns Hopkins University Press, 2013. ISBN 9781421411033 (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Graham, Thomas, Jr. & LaVera, Damien J.: Cornerstones of Security: Arms Control Treaties in the Nuclear Era, s. 884–887. (Ebook) University of Washington Press, 2003. ISBN 9780295801414 (englanniksi)
- ↑ Krepon, Michael: Winning and Losing the Nuclear Peace: The Rise, Demise, and Revival of Arms Control, s. 321–323. (Ebook) Stanford University Press, 2021. ISBN 9781503629615 (englanniksi)